Sanotaan, että kaikki tiet vievät perille. Mutta mitä tuolla oikeastaan tarkoitetaan? Mikä on tuo "perille"? Olen oppinut, että ainakin minun elämässäni se tarkoittaa tulemista kotiin omaan itseeni. Siksi kaikki tiet vievät perille, koska olen jo täällä. Minun tulee vain oivaltaa tämä ja saavun kotiin. Matka ei siis tapahdukaan minusta pois päin, vaan takaisin minuun, sisälleni ja kaiken alkulähteelle. Matka onkin siis vain oivallus siitä, että minulla on jo kaikki, mitä ikinä voisin toivoa, minun tulee vain elää se todeksi kauttani!
Niin monta matkaa kuitenkin ehdin tehdä itseni ulkopuolella, tuonne jonnekin, ennen kuin tämän tajusin. Ja yhtä monta kertaa olen huomannut kulkeneeni harhaan, en ole määränpäästä löytänytkään sitä, minkä luulin siellä minua odottavan. Joskus elämä on katkaissut matkani ennen kuin edes olen päässyt määränpäähän saakka ja yhdestä tuollaisesta matkan yllättävästä päättymisestä minun oma matkani kohti omaa itseäni ja omaa määränpäätäni sitten alkoi. Tämä ensimmäinen blogitekstini on kertomus siitä, miten Rakkaus tavattavissa saapui elämääni.
Olen koko elämäni tuntenut vahvasti Rakkauden läsnäolon ja alle kouluikäisenä minulla olikin useita mielikuvituskavereita, viihdyin omissa oloissani ja vietin paljon aikaa metsän siimeksessä. Koulun alettua aloin kuitenkin vähitellen ymmärtää, mikä on yleisesti hyväksyttävää ja mikä ei, ja aloin vuosi vuodelta pienentämään itseäni enemmän ja enemmän minulle ulkopuoleltani annettuihin muotteihin sopivaksi. Ja noissa muoteissa, eihän niissä voi elää!
Lopulta lähdin tekemäään tilaa todelliselle itselleni ja ajauduin Tommy Hellstenin kirjojen äärelle. Tommy tuntui puhuvan juuri minun kieltäni ja hän sanoitti mainiosti sitä, mitä sisälläni tunsin. Eräänä päivänä rohkaistuin kirjoittamaan hakemuskirjeen Tommyn Ihminen tavattavissa -kasvuohjelmaan, johon sitten haastattelun jälkeen minut toivotettiinkin tervetulleeksi! Tuntui kuin olisin viimein löytänyt paikkani tässä maailmassa, vihdoin sain tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Uskomatonta, että minua jopa kannustettiin olemaan olemassa, juuri sellaisena kuin olen! Ensimmäisen ryhmätapaamisen jälkeen syntyi teksti, joka julkaistiin Ihminen tavattavissa -sivuston blogissa. En vielä uskaltanut tulla näkyväksi omalla nimelläni, joten kirjoitus julkaistiin nimimerkillä "Tavoitteena Rakkaus tavattavissa".
27.4.2020 Ihminen tavattavissa -blogissa julkaistu teksti:
"Olen jumissa välitilassa, reiluuden vuoksi erossa sekä Rakkaudesta että Pelosta. Kuin lapsi joka ei halua eron jälkeen loukata kumpaakaan vanhempaansa asettumalla jommankumman puolelle. Pakenen vastuuta, sillä valitsemalla yhden, kääntää toiselle selkänsä ja se on sietämätön ajatus – että hylkäisin, sillä minut on hylätty ja tiedän että se on kamalinta mitä toiselle voi tehdä. Niinpä olen hylännyt itseni. Mutta en menetä siinä oikeastaan mitään, sillä minuthan on jo hylätty, joten ei tunnu enää missään. Se on helpompaa näin, sillä kun on elämättä omaa elämäänsä, voi elää niin kuin toiset haluavat ja silloin ovat kaikki tyytyväisiä! Paitsi minä itse. Mutta sillä ei ole väliä, sillä minuahan ei ole, minut on hylätty.
(Lisäys blogitekstiin: Tuo hylkääminen tapahtui minulle ollessani vain 7 kuukauden ikäinen. Olin saanut allergisen reaktion kananmunasta ja äitini viedessä minua paikalliselle päivystysasemalle, olin kauttaaltani tulipunainen, eikä lääkäri uskonut äitiäni vaan väitti, että minua on pidetty liian kauan auringossa ja että minulla on auringonpistos. Äiti pakotettiin jättämään minut sairaalaan yöksi ja kerrottiin, että hän voi tulla takaisin aamulla. Koska lääkärin mielestä minulla oli auringonpistos, jätettiin minut vain vaippa päällä huoneesen, jossa oli ikkuna auki. Kun äiti sitten aamulla tuli luokseni, kuuli hän kuinka huusin yksin huoneessani ja kun hän saapui paikalle, huomasi hän, että vaippani oli täynnä allergiakakkaa, joka oli polttanut ihoni täysin rikki. Olin ollut ensimmäistä yötä erossa äidistäni, nälissäni, kylmässä huoneessa, eikä kukaan ollut ehtinyt reagoida hätääni. Tämä tapaus jätti syvän arven minuun, ja varmasti myös äitiini.)
Ja onhan totta myös tämä: Kun toinen on onnellinen, minä olen onnellinen. Voin siis olla onnellinen ilman omaa elämää, riittää että olen elossa! Ja elossahan minä olen. Tässähän minä tätäkin kirjoitan. Mutta se ei ikävä kyllä ole paljon sanottu. Se on aika surullista ja siihen on tultava muutos. Minä haluan elämäni takaisin! Vaikka kuka olisi minut historiassa hylännyt, niin sillä ei ole mitään merkitystä – minä en enää toimi niin kuin muut! Minä pidän minusta ja vain sillä on merkitystä, sillä tämä on minun elämäni, eikä siinä tarvitse kenenkään muun kuin minun viihtyä. Toki siinä väistämättä tulee myös muita viihtymään, kunhan elän itseni ensin näkyväksi. Selvitän kuka olen ja miksi tänne olen syntynyt.
Näkymätön Rakkaus
Rakkaus on läsnä jokaisessa sydämemme lyönnissä ja ilmassa jota hengitämme, se on läsnä jokaisessa hetkessä jossa olemme. Rakkaus on kuitenkin vain energiaa ja tarvitsee kasvot ja kehon tullakseen näkyväksi. Se on erottamaton osa elämäämme, mutta niin hienovarainen että se on helppo jättää huomaamatta.
Sulje hetkeksi silmäsi ja herkistä kaikki aistisi. Tunnetko Rakkauden läsnäolon? Onko sillä jokin ominaistuoksu? Ehkä se tuoksuu samalta kuin äitisi kun olit vielä pieni lapsi… Onko sillä jokin ominaismaku, -väri, -taajuus? Miten Rakkaus sinulle näyttäytyy? Mihin se on kietoutunut ja itsensä piilottanut? Millä tavalla se juuri sinua yrittää lähestyä? Rakkaus on kaikkialla ja sen voi tuntea niin monella eri tavalla. Antaudu havainnoillesi ja anna niiden täyttää sinut suloisella läsnäolollaan. Äidin vastaleipomien pullien tuoksu, auringonsäteet aamukasteessa, metsäpuron iloinen solina, perhosten kepeä liihottelu kukkaniityllä… Maailma on täynnä Rakkautta odottamassa ilosta täristen että löydät sen!
Näkymätön Pelko
Mikä estää minua olemasta minä? Pelkohan se. Mutta mitä tuo pelko on? Miten se on saanut minusta niin vahvan otteen ja piiloutunut salakavalasti jonnekin etten sitä huomaisi? Aikamoinen pelkuri tuo pelko, ei edes uskalla minulle näyttäytyä. Koska tietää ettei mahda minulle mitään, että haihtuu pois kuin aamukaste niityltä auringon noustessa jos vain käännänkin valoni sitä kohden. Siksi se pysyy piilossa ja yrittää vedellä naruistani sieltä käsin… Pysyä hallinnassa ja tuntea siten olevansa turvassa.
Pelko ei ole totta, vain Rakkaus on. Mutta tunnen sen läsnäolon, samoin kuin Surunkin… kummatkin varjoissa kyyhöttävät ja häpeävät olemassaoloaan.. Kunpa saisin heidät tulemaan esiin… Toivon että Ihminen tavattavissa -kasvuohjelma auttaa minua löytämään reitin heidän luokseen, että voin yllättää heidät takaapäin ja halata koko minussa olevan Rakkauden voimin! Sillä Suru ja Pelko minussa haluavat tulla nähdyksi ja Rakastetuksi. Mutta niitä pelottaa, koska ne tietävät olevansa tärkeitä tunteita ja pelkäävät sulautuvansa Rakkauteen ja menettävänsä olemassaolonsa Rakkauden rinnalla."
Suureksi ikäväkseni sairastuin vakavasti ja jouduin jättämään Ihminen tavattavissa -opinnot ja minulle niin rakkaaksi tulleen oman kasvuryhmän, joka jatkoi yhdessä vielä toisen vuoden - ilman minua. Tämä oli valtava tappio! Taas minun oli hylättävä jotain itselleni korvaamattoman tärkeää. Mutta niin sen vain kuului mennä. Kaikelle on aina tarkoituksensa ja tuo tarkoitus on aina rakkaudellinen; kaiken tapahtuvan tarkoitus on aina auttaa meidät vain lähemmäksi todellista olemustamme, Rakkautta.
Tuosta yhteisen matkan yllättävästä päättymisestä minun oma ainutlaatuinen matkani kohti todellista itseäni ja elämäntehtävääni sitten alkoi. Sain kohdata oman kuolevaisuuteni, päästää irti valheellisista uskomuksistani ja parantua sairaudestani kaikessa rauhassa ja Rakkauden läsnäolossa. Vähitellen aloin tuntea olevani perillä siellä missä olen - aloin olla kotona itsessäni ja löysin rohkeuden alkaa elämään itseni todeksi tähän maailmaan. Ja siitä hetkestä tämä Rakkaus tavattavissa -sivustokin sai alkunsa.
Tervetuloa mukaan Rakkauden sivuille!
Lisää kommentti
Kommentit